Ihmisen paras ystävä

Hyvän ystävyyden ja seuran puuttumisen huomaa nopeasti kun siitä on saanut nauttia vuosikausia. Kun iäkäs ranskanbulldoggimme nukkui ikiuneen, uuden koiran etsiminen ja hankinta tuli meille ajankohtaiseksi.  

Koska tulevan koiran rotu oli ollut mietinnässä jo pidemmän aikaa, olin ehtinyt perehtyä sen ominaisuuksiin eri lähteistä, jutustella kaduilla, seurata keskusteluja ja käydä näyttelyissä ihailemassa niiden ulkomuotoa. Italianvinttikoira on mielestämme meille juuri oikeanlainen perheenjäsen - kaupunkiolosuhteissa viihtyvä, aktiivinen, koon ja luonteen puolesta sopiva. Matkoille helposti mukaan otettava.

Olin yhteydessä erääseen kasvattajaan, jonka koiralle/yhdistelmälle oli odotettavissa pentuja. Useiden keskustelujen kautta ja kun pennut lopulta syntyivät - pääsimme tutustumaan viisiviikkoisiin koiranalkuihin ja he meihin. Jämähdimme pentulaatikon äärelle ihailemaan minikokoisten, reippaiden pentujen touhuja ja emon huolenpitoa. 

Myöhemmin saimme tietää, että meistä on jälleen tulossa koiranomistajia.

Haimme Hectorin kotiimme Helsinkiin vajaat neljä viikkoa sitten. Tämän ajan olemme saaneet  tutustua toisiimme ja tutustuttaa Hectoria uuteen elinympäristöönsä. Kerron seuraavissa julkaisuissa, miten yhteiselomme lähti käyntiin ja mitä meille kuuluu tällä hetkellä.