Tervetuloa Hector

Iso pannullinen mustaa vahvaa kahvia, energiajuomaa, rapeakuorisia täytettyjä sämpylöitä ja makeita vadelmatartelletteja. Kantolaukku, pehmeä viltti, froteepyyhe, herkkutatti, villapaita, vettä, juoma-astia, nahkapuruluu ja kanaherkkuja. Näiden eväiden ja varusteiden turvin lähdettiin hakemaan meille uutta perheenjäsentä - italianvinttikoira Hectoria. Ilmassa oli sopiva sekoitus jännitystä ja odotuksen tunnelmaa kun starttasimme liikkeelle. 

Luvassa oli mennen tullen pelkkää aurinkoa, kuivat tiet ja syksyyn nähden jopa lämmintä.

Teiden varsilla ja usein metsän siimeksessä olevat pysähdyspaikat tuntuvat jotenkin nostalgisilta ja vievät aikaan, jolloin huoltoasemat eivät olleet vielä supermarketteja tai kurmee ravintoloita. Koska tällä matkalla syksy näytti parastaan, pistäydyttiin pysähdyspaikoille virkistäytymään raikkaaseen ilmaan, nauttimaan hiljaisuudesta ja tankkaamaan hyvää mustaa kahvia syötävien kera. 

Perillä oltiin hienosti aikataulussa.

Kantolaukkuun, pehmeän viltin ja muhkean herkkutatin turviin pakattiin pienen pieni koiranpentu. Siinä me tapitimme toisiamme ja tiesimme olevamme uuden edessä.

Liekö tasaisella hurinalla ja lämmöllä ollut vaikutuksensa, mutta me matkasimme kotiin tyylillä, joka näytti siltä kun olisimme tehneet sitä yhdessä vuosikaudet. Hector tarkkaili ympäristöä, mutusteli herkkutattia, kuunteli meidän juttuja ja otti nokoset. Jokaisen heräämisen jälkeen pysähdyttiin jaloittelemaan, nautittiin pientä syötävää ja ihmeteltiin vierasta ympäristöä. Illan koleudesta oli kuitenkin ihana palata auton lämpöön ja jatkaa matkaa kohti määränpäätä. 

Tutun puiston kulmalle saavuttaessa, ei voitu kuin ihmetellä, kuinka hyvin niin pieni pentu osasi tehdä kaikki tarpeensa matkan aikana tehdyille pysähdyksille ja vielä lopuksi puiston nurmikolle -  kantokassin viltti pysyi puhtaana (ei sillä, että viltin likaantumisella olisi ollut mitään väliä). Samalla ihailimme, kuinka reippaan ja uusiin tilanteisiin uskaliaasti suhtautuvan koiran olimme saaneetkaan. 


Ajomatkan aikana nukkuneella pennulla riitti vielä hyvin virtaa touhuta ja maistella uusia tavaroitaan. Jokainen huone ja erityisesti jääkaapin sijainti kävivät tutuiksi jo ensimmäisenä iltana. 


Meillä oli suunnitelmana nukkua vuoroöin lattialla Hectorin kanssa. Ideana oli totuttaa uusi tulokas omaan sänkyyn siten, että turva ja laumassaolon tuttuus pysyisi ennallaan. Pennuthan nukkuvat tyytyväisinä keskenään ensimmäiset viikot.

 Niin sitä petattiin sänky lattialle ja pitkän päivän päätteksi sammuttiin kuin saunalyhdyt.