Ensimmäistä kertaa lunta

Ohut lumiharso peitteli Helsingin kantakaupungin nurmikot perjantaina 20 päivä marraskuuta, ja se oli päivä, jolloin Hector näki ensimmäisen kerran lunta. Tapahtuman kunniaksi lähdettiin nopeasti puistoon ja metsään, joissa kaikki oli vielä puhtaan valkoista. Täällä Helsingissä kun kaikki on hyvin nopeasti harmaan/keltaisen/likaisen valkoista, joka ei enää innosta peuhaamaan tai tekemään lumienkeleitä.

Vaatetta oli ensin päällä haalarin verran ja lisäkerros pidempää lenkkiä varten, jotta kylmä ei häiritsi tätä historiallista ulkoilua. Ja niinhän siinä kävi, että meitä ihmisiä ensilumi kiinnosti enemmän kuin Hectoria, mutta kivaa oli siitäkin huolimatta - siis sitä samaa virtaa ja touhua riitti kuten muinakin päivinä. 

 

Kenties heti alusta asti lämpimästi pukeutuminen on seurausta sille, että vesisadetta lukuun ottamatta, ulkoilut eivät ole aiheuttaneet inhoreaktioita. Hector on italianvinttikoiran pennuksi rohkean reipas ja suorastaan halukas ulkoilija. Plussaa on tietysti jos matkan varrelle osuu yhtä innokas peuhukaveri ja kaiken onneksi huippuja kohtaamisia on ollut ihan kiitettävästi. 

Rannikon joka syksyistä jäätävää viimaa ollaan kuitenkin vältelty ja etsitty reittejä, joissa on suojaisaa kuljeksia. Kun niille ei tule edes itse haukeuduttua jäätymään, miksi niissä kulkisi koiran(pennun) kanssa?

Reilun viikon päästä sanotaan hyvästit syksylle ja toivotetaan talvi tervetulleeksi.