Viikko 1

Koiranpennun myötä entinen rauhallinen kotona oleminen muuttuu kertaheitolla - joka ikinen askel vaatii eteen/sivulle/taakse katsomista ja harkitsemista, jokainen ääni ja toisaalta hiljaisuus on selvitettävä, yöunet supistuvat heräilyjen myötä ja virkistäytyminen vaatii aamuisin tuplamäärän kahvia, mitään ei voi jättää jaloista tai käsistä kuten ennen, aika on jaettava elämää täynnä olevan ja leikkisän pennun kesken. Kaikkialle perässä seuraa äänettömästi liikkuva alle kaksikiloinen italianvinttikoira ja tyynykin on jaettava kahteen pekkaan.

Viikosta yksi lähdettiin luomaan rutiineja, jotka kuuluvat joiltain osin tähän elämänvaiheeseen, mutta myös kantavat läpi koko yhteisen elämän. 

Jo seuraavana päivänä kotiutumisesta, Hector tiesi olevansa Hector. Oman nimen nopea oppiminen ja sen ymmärtäminen hipoo varmasti maailmanennätystä. 

Heti ensimmäisestä päivästä lähtien opeteltiin tarpeiden tekemistä ulos ja kotiin alustalle. Ulos poiketaan heti pennun herätessä (ensimmäisinä päivinä kantokassin suojissa), ja usein myös kaiken välissä. Tämä onkin toiminut aivan täydellisesti - kaikki hädät tulevat hienosti mukulakiville, nurmikolle ja lehtikasoihin. Mutta koska näin alkuvaiheessa jokaista tarvetta on lähes mahdotonta ennakoida ja pidätyskyky on vielä kehitysvaiheessa - on alustalle opettelu myös välttämätöntä. Iso kiitos henkilölle, joka on kehitellyt alustat jotka imevät kosteuden, säästää lattiat ja jonka päälle Hector menee ihan mielellään.

Vastoin kaikkia varoituksia ja ohjeita - matot päätettiin jättää paikoilleen. Ne kyllä suojattiin (ja puhdistetaan) mahdollisten lirahdusten varalta. Ja tulihan niitä, mutta yllättävän vähän (pientä pentua ei voi siis torua vahingoista, ne on vain siedettävä). Alusta houkutti enemmän kuin matot, jotka toimivat paremmin mukavina paikkoina temmeltää ja leikkiä.

Suosikkipaikkoja ensimmäisten päivien aikana olivat sängyn alla ryömimen, ison lipaston taakse ahtautuminen, kylpyhuoneen suihkutilan lasiseinän läpi katsominen ja keittiössä jääkaapin edusta oven avautuessa.   

Yhteiset yöt lattialla on sujunut kivasti, ainakin Hectorin näkökulmasta. Oma pehmeä peti mukavine peittoineen on ihan kelvollinen sekin, mutta lopulta voiton vie untuvatyyny ja vähän myöhemmin lämmin kylki. Liikkumattomana nukkuminen saa paikat puutumaan ja unenlaadun hieman kärsimään, mutta Hector on herännyt jokaiseen uuteen päivään reippaana ja hyvin levänneenä.

Meidän ensimmäinen yhteinen viikko meni siis oikein hyvin. Meillä on ollut suuri onni saada näin ihastuttava ja fiksu koira perheeseemme.