Viikko 2

Toisella viikolla ulkoilua jatkettiin entiseen malliin ja aivan yhtä hyvällä menestyksellä. Myös kotona kaikki (väli)tarpeet tulevat hienosti alustalle. Samalla tuli todistetuksi, että päätös jättää matot lattialle ei aiheuttanut pissaamisongelmaa vaan päin vastoin - kuivassa on selkeästi mukavampi leikkiä.

Kaupungin äänet ja yllättävät tilanteet ympäristössä eivät jännitä enää yhtä paljon kuin ensimmäisellä viikolla - lakaisukonetta, lehtipuhallinta ja roska-autoa ollaan kuitenkin tarkkailtu vielä turvallisesti sylistä käsin. Hector on valmis tervehtimään kaikkia ihmisiä, erityisesti lapsia ja kaikenlaisia koiria. Meille on riittänyt juttuseuraa ja ihastelijaa joka ikiselle ulkoilulle. Entuudestaan tutut vinttikoirat tekivät myös tuttavuutta tuoreen kaupunkilaisen kanssa. Häntä heilui yhtä vinhasti kuin ruoka-astian äärellä.

Loppuviikolla pistäydyttiin ulkoilemassa metsässä. Reilussa viikossa kaupunkilaistuneesta koirasta metsä oli hurjempi paikka kuin Helsingin keskustan kadut, kunnes huomio kiinnittyi jalkojen juureen. Maassa oli jos jonkinmoista risua, käpyä, neulasta (ja jäniksenpapanaa!), joita oli mukava ottaa suuhun ja viedä (syödä) mukanaan.

Meille pienikokoisen koiranpennun käsittely tulee jo selkärangasta. Kynnet leikattiin rauhallisen onnistuneesti, turkki pestiin suihkussa, samalla tarkastettiin korvat ja hampaat.

Yksinoloa ollaan harjoiteltu pienimuotoisesti esimerkiksi pikaisen lounaan merkeissä. Meteliä, paniikkia ja/tai remontointitarpeita ei ainakaan vielä ilmennyt. Kaikki on mennyt oikein hyvin ja harjoittelua jatketaan päivä kerrallaan.

Autossa matkustaminen sujui hyvin jo kotimatkalla, mutta sen jälkeen ollaan opeteltu matkustamista omalla paikalla takapenkillä ja yksinoloa pysäköidyssä autossa. Noin viidennen ajelun, yhtä monen protestikiljunnan ja penkeillä seikkailujen jälkeen voidaan ylpeästi todeta, että älykkyys ja italianvinttikoira ovat synonyymeja.

Laitettakoon vielä tähän toisen viikon kohdalle tiedoksi, että ensimmäisen viikon perjantaina Hector siirtyi nukkumaan sänkyyn (kiipeäminen ja poistuminen sängystä on turvallista) meidän viereen tai siis pääsääntöisesti rakastamilleen untuvatyynyille. Saa nähdä pötkötteleekö tyynyllä tulevaisuudessa hieman isokokoisempi unikaveri.