Viikko 3

Vähäisetkin vieraskoreuden rippeet ovat karisseet pois ensimmäisten viikkojen aikana. Jo toisen viikon aikana, mutta erityisesti kolmannella viikolla kuvioon tulivat tavaroiden varastelu, niiden kanssa karkuun juokseminen ja piileskely, kukkamullan levittely ja maistelu, puruvoiman testaaminen meihin, hiuksista kiskominen, vaatteiden repiminen raivolla ja kantokassissa rähinöiminen (listan ainut sallittu tekeminen). 

Olen kuntoillut sisätiloissa enemmän kuin pitkään aikaan, joka siis tarkoittaa sitä että olen noussut, kontannut, kyykännyt, juossut, venynyt ja kantanut kaikenlaista useita kertoja yhden tunnin aikana. Ja hereilläolotunteja riittää aamusta pitkälle iltaan - miinus muutamat nokoset. Kielloista ja toruista on ollut vain hetkellisesti hyötyä, mutta toivoa on että toistot ja aika tekee vielä tehtävänsä, ja rasavillista kasvaa kelpo kaveri. Yöt sentään sujuvat rauhallisesti. Hector juoksee itse alustalle kun hätä yllättää ja kerran yössä näin vielä tapahtuukin - vaikka viimeinen ulkoilu tehdään yömyöhäisellä.

Ulkona ollaan päästy jo harjoittelemaan korttelirallia ja pennulle sopivanpituisista metsälenkeistä on tullut ihan suosikkeja. Kävely hihnassa on vielä melkoista poukkoilua, pysähtelyä, haistelua, empimistä, ohi kulkevien ihmisten perään ryntäämistä mutta päivä päivältä ollaan tämänkin uuden asian kanssa edetty. Kävin ostamassa valjaat ja kelataluttimen, jota päästään kokeilemaan koon puolesta melko varmasti jo ensi viikolla.

Pennun kasvattajakodista mukaan saatu vinkulelu kuuluu omien tavaroiden suosikkeihin. Hectorilla on tapana viedä se kantokassiin, vingutella sitä, ulvoa ja päästää muita erilaisia ääniä kuin säestäen sen mukana. Usein kantokassista löytyy myös luvatta pihistettyä tavaraa.