Hiki otsalla

Haalari, päälitakki ja pipo. Pukeutumisen tukipilarit syksyn ja alkutalven säihin, joissa ollaan vielä plussalla tai korkeintaan asteen pari pakkasella. Pikaisiin ulkona pistäytymisiin on vielä erikseen vaihtoehtoina paksu fleecetakki, toppatakki ja villaneule. Myöhemmin hankintalistalla on vielä talveen sopiva paksuvuorinen "pilkkihaalari" ja kengät suojaamaan tassuja.

Vaatetta on puettu Hectorin päälle nyt reilut kaksi kuukautta. Ihan alussa villaneuleen pukeminen sujui nopeasti käden käänteessä, eikä se herättänyt minkäänlaisia reaktioita. Helppoa kun heinänteko, ajateltiin.

Viikot kuluivat ja niin myös asenne pukeutumiseen. Karkuun juoksemista, peiton alle kaivautumista, rähinää, puremista, rimpuilua ja mitä nyt ikinä pienen italianvinttikoiran pennun mieleen juolahtaakaan. Vaatettaminen ottaa siis aikansa. Noin puolessa välissä urakkaa hikipisarat helmeilevät otsalla, eikä nyt puhuta pipoa käyttävästä Hectorista. Omat vaatteet kun on järkevintä pukea ennen taisteluun ryhtymistä, jotta uloslähtö onnistuu välittömästi kun taluttimen lukko napsahtaa valjaisiin. Ja kun lopulta vaatteet ovat päällä, ne eivät häiritse tai haittaa mitenkään. Ei edes pipo.

Sama hikinen taistelu käydään uudelleen, kun vaatteet pitää riisua pois.

Onneksi takataskusta löytyy pari kikkaa, joilla voi välttää deodorantin pettämisen. Puoliunisen Hectorin päälle vaatteet sujahtavat päälle tuossa tuokiossa ja toinen on perinteinen lahjominen.