Varaslähtö joulukuuseen

Kuusi sisälle ja sen koristelu jouluaattona on parasta, mutta Helsingin kantakaupunki, ruuhka, säilytys ja aukioloajat tuovat oman ongelmansa täydelliseen ajankohtaan. Hankintaa on kyllä venytetty mahdollisuuksien mukaan viimetinkaan, mutta kaupunkilaisina ajankohdasta on jouduttu lipsumaan muutamalla päivällä jo vuosia. 

Sitten meidän perheeseen tuli Hector. Joulukuusi käytiin ostamassa jo keskiviikkona 16. päivä. Reilu viikkoa ennen aattoa. Herregud!

Liekö lukuisten metsäreissujen tulosta, mutta itse kuusi ei herättänyt sen ihmeempää kiinnostusta - enemmänkin se, miksi moinen kannetaan hirveällä tohinalla sisälle, pystytetään paraatipaikalle, hyöritään sen ympärillä, suoristetaan, käännellään, mallataan ja ihastellaan. Muutaman neulasmaistiaisen jälkeen kiinnostus hiipui entisestään ja siirtyi kuusiostoksen kanssa samaan aikaan haettuun postipakettiin.

Valot ovat paikoillaan, mutta koristeet puuttuvat. Ehkä niiden myötä käydään vielä aitaostoksilla. Ja aikaahan on! Mutta mikä tärkeintä - kuusi on vielä pystyssä.