Hyviä hetkiä

Koiraperheen elämä on tasaantunut kaikin puolin - kuten aiemmin kirjoitin rähinäkausi oli ja meni, tarpeiden tekeminen ulos on itsestäänselvää, hetki omaa aikaa on ihan ok, yksinolo kotona ei aiheuta minkäänlaista ahdistusta, kävelyllä on pääsääntöisesti mukavaa ja paikasta a paikkaan b sujuu vauhdikkaasti, autoilu on ihan perus, yhdessä pötköttely on maailman ihaninta ja kaveraaminen sujuu leikiten ja leikkien, säähän sopivat vaatteet puetaan kaikille yhteistuumin. Parin viime viikon aikana Hector on nukkunut yöllä omassa sängyssä yksin (vaikka iso osa yöstä menee kainalossa ja samalla tyynyllä.) Suihkussa käyminen on erityisen miellyttävää, kynsien leikkaaminen ja korvien puhdistaminen kuuluu elämään. 

Yhteinen matka on uomassaan.

Sain myös tietää, että italianvinttikoiran turkkia ei tarvitse harjata edes sillä superpehmeällä harjalla. Ja niin uusi harja päätyy omaan käyttöön.

Koirapuistossa ollaan tavattu kaikenlaisia ja rotuisia kavereita. Koonsa puolesta italianvinttikoira sopii mielestäni ainoastaan koirapuistojen pienten koirien aitaukseen ja sielläkin vain pienikokoisten seuraan. Täällä Helsingissä ei ole tavatonta törmätä pienten puolella täysikokoiseen airedalenin terrieriin tai dobermanniin, joten puistokokoluokitus ei aina välttämättä kerro minkälaisiin koiriin siellä olisi mahdollista tutustua. 

Ikävä kyllä pentunäyttelyihin ei olla vielä päästy osallistumaan tämän hetkisen tilanteen vuoksi ja näyttää pahasti siltä, että iän puolesta ne jäävät kokonaan väliin. Yhteinen näyttelyharrastus aloitetaan (toivottavasti) suoraan junioriluokasta.

Kevättä varten hankittiin muutamia uusia vaatteita, jotka päällä ulkoilu on ollut tuulisella rannikolla ihan siedettävää. Tyylikkäistä ja toimivista vaatteista huolimatta ulkoilua ilman rihman kiertämää odotetaan kuin kuuta nousevaa.Tällä viikolla ollaan jo saatu lämmitellä auringossa myös ulkona.