Ilmoja pidellyt

Kuukausia käytetyt säänkestävät haalarit ovat vaihtuneet kevyempiin paitoihin kun kevään lämpimät ja aurinkoiset päivät tulivat rytinällä Helsinkiin. Samalla karisi jännitys ulkoiluista tai tarkemmin ottaen pelko siitä, onko vastassa sadetta, jäätävää tuulta, pakkasta tai kaikkea niitä yhtä aikaa. Hector onkin ottanut ulos lähtemiset huomattavasti rennommalla asenteella kuin loppuvuodesta huhtikuun ensimmäiselle viikolle. Eikä takaisin sisälle juosta enää kolmeaakymppiä.  

Ulkona viihtyminen, pitkät lenkit ja leikit kavereiden kanssa ovat syrjäyttäneet sisällä riehumisen kuin seinään. Hector on huomannut, että kotona kannattaa kerätä voimia, seurustella, lämmitellä auringossa, pelata palloa ja nuolla ruokalautanen tyhjäksi. Elämä on todella monimuotoista kun siihen laskee mukaan kaikenlaiset mahdollisuudet ja tekemiset.

Huhtikuun alussa tapahtunut ikävä koirapuistokokemus saatiin myös karistettua mielestä mukavien kokemusten avulla, mutta tapahtuma jätti jälkeensä varovaisuuden ja valppauden loppuelämäksi. Kuten aiemmin kirjoitin, se että koirapuisto on luokiteltu kuulumaan pienikokoisten koirien käyttöön ei välttämättä käytännössä tarkoita sitä. Ja se, että silmänräpäyksessä turvallinen ja mukava ulkoilu koirapuistossa muutuu vaaralliseksi, jättäen jälkeensä henkiset traumat tai pahimmassa tapauksessa fyysiset vauriot. Tällä kertaa selvittiin onneksi ilman jälkimmäisiä. Samalla tuli kuitenkin huomattua kaikenlaista, mutta ikävä kyllä kantapään kautta.

Onneksi muutamien viikkojen aikana on tullut paljon koirakaveri -tuttuja, joiden kanssa on ollut aina yhtä ihanaa vaihtaa kuulumisia, hieman painia ja juosta kilpaa. Yksi takaisku ei maailmaa kaada - eteenpäin sanoi italianvinttikoira lumessa.