Verta seinässä

Tekevälle ja menevälle sattuu. Noin reilu viikko sitten riehakkaan mukavan koirapuistoleikin jälkeen, vasemman korvan päähän oli ilmestynyt yllättäen pieni haava, joka oli mennyt itsestään umpeen. Korvaa hoidettiin puhdistussuihkeella monta kertaa päivässä ja viimeisteltiin hunajavoiteella. Haava ei vaivannut Hectoria mitenkään, eikä korvaa ollut tarvetta rapsutella. Rupi näytti siistiltä ja paraneminen eteni hienosti.

Kunnes kesken ulkoilulenkin. Rupi irtosi ravistelun myötä ja verta tuli... Ja sitä tuli. Viimein kun päästiin takaisin autolle, Hector näytti siltä, kun olisi ollut onnettomuudessa. Turkki oli yltä päältä veressä. Suihkun jälkeen korva puhdistettiin ja rasvattiin jälleen huolellisesti. 

Muutaman päivän päästä - tiukka ravistelu. Jo siististi muodostunut rupi ja veriroiskeet seinällä näyttivät todella ikäviltä. Josko haavaa ei sittenkään saada kotikonstein umpeen tai paranemaan? Aikaisin maanantai aamuna soitettiin eläinlääkärille ja lähdetiin varmuuden vuoksi näyttämään haavaa asiantuntijalle.

Eläinlääkärin mukaan korvan päässä on pienen pieni parin millin nirhauma, joka puhdistettiin ja lopulta vielä paketoitiin, jotta ravistelu ei saa haavaa aukeamaan uudelleen. Hector oli pärjännyt kuuleman mukaan hoitotoimenpiteissä hyvin - pusuttelemalla huolellisesti kaikki työhön osallistuneet. Neljän päivän sairausloma tekee varmasti tehtävänsä ja haava menee siististi umpeen. Eläinlääkärin mukaan korvaan ei tule jäämään näkyvää arpea.

Haavaa on nyt hoidettu kotona tutuilla toimenpiteillä ja laastaroitu suojaan ravistelun voimalta. Kaiken onneksi kaikenlaiset hoitotoimenpiteet eivät Hectoria pelota tai haittaa - jopa laastarointi sujuu käden käänteessä. Palkkioksi tarjoillaan suosikkiherkkuja ja vetoleikkejä. Korva näyttää jo nyt keskiviikkona oikein siistiltä.