Kultaiset pokaalit

Kesän koiranäyttelyjä muistelee näin alkutalven kynnyksellä haikeudella ja lämmöllä. Niin paljon muistoja ja valokuvia ne jättivät jälkeensä; myös kömmähdyksiä, pientä haparointia, huikeita onnistumisia, mutta ensisijaisesti mukavaa yhdessä tekemistä. Joka kerta matkaan lähdettiin ilolla ja rennosti, sillä etukäteen ei kannattanut odottaa huonointa, saati ainakaan parasta - Hector oli vielä vasta-alkaja ja joka tapauksessa tuomari tekee lopullisen arvion. Ja vaikka ne kaikki pentunäyttelyt harjoittelumielessä jäivät ikävästi välistä, innokas Hector osasi esiintyä junioriluokassa edukseen. Ruusukkeita ja pokaaleja on nyt muistona kesän menemisistä.

Etsinnässä on vielä ylimääräinen näyttelypanta, joka sopii parhaiten italianvinttikoiran sirolle kaulalle, on turvallinen ja hieman koristeellinen. Kokonaisuuden värimaailmahan määräytyy koiran turkin värin mukaisesti, joten mitään ihmeellisiä revittelyjä ei ole suunnitelmissa. Vaaleaa oljen väristä ja helmiä, sellaista tyylikkään yksinkertaista. Saas nähdä, joutuuko tässä alkamaan suunnittelu ja mahdollisesti myös valmistustehtäviin.