Kylmää kyytiä

Kuukaudenpäivät ovat sujahtaneet ohi pikakelauksella ja toivonpilkahduksella alkavasta keväästä. Muutama, hieman lämpimämpi päivä antoi esimakua että nyt, nyt päästään ulkoilemaan palelematta ja ennen kaikkea vähimmissä vaatteissa. Mutta sitäkin enemmän on tullut takapakkia - kylmää, purevaa tuulta mereltä ja yöpakkasia. No ei täällä enää sentään toppahaalarissa ja pipossa ole kuljettu. Joka vuosi sitä muistelee, että kyllä viime vuonna samaan aikaan oli lämmintä. Aika taitaa vain kuultaa muistot. Toukokuun lopussa alkaa aikaisintaan italianvinttikoirakelit. Piste.

Pääsiäisenä pakattiin laukut ja pistäydyttiin ulkomaille lämmittelemään. Matkustamisessa luonnonlahjakkuudeksi osoittautunut Hector oli huikeaa matkaseuraa - avoin uusille tilanteille, rohkea, innokas, rento ja ystävällinen. Vaikka iloa ja vauhtia riittää, osaa Hector rauhoittua hyvin itsestään siellä missä pitää; matkan aikana, jonotuksissa, ruuhkissa. 

Tällä kertaa illallinen tilattiin ensimmäisenä iltana hotellihuoneseen, jotta kaikki pääsivät nauttimaan ihanista herkuista ja viettämään aikaa yhdessä. Ylimmän kerroksen huoneesta avautui huikeat näkymät vielä tuntemattomaan kaupunkiin. Seuraavaksi päiväksi oli luvattu aurinkoa ja lämmintä. Täydellinen aloitus lomaan. 

Väenpaljoudessa liikkuminen (uusi tilanne koronan jälkeen) sujui luonnostaan ja kokonsa puolesta Hectoria on helppo kantaa siellä, missä itse kävelemiseen saattaa kuulua riskejä. Niinhän se on että kaupunkilaiskoira on kuin kotonaan kaupungissa, sen puistoissa ja kahviloissa. Kunhan löytyy haisteltavaa, katseltavaa ja paikallisten tapaaminen on tietysti pelkkää plussaa.

Mukavan ja rentouttavan loman jälkeen odotellaan innolla jo seuraavaa matkaa.

Sitten tuli vappu ja siihen liittyvät härpäkkeet perinteineen. Tänä vuonna poikettiin kävelylle Malminkartanon täyttömaalle ja sen huipulle, jossa teos tuulet ja suunnat sopivat hyvin vallitsevaan säähän. Ja kun huipulle kapuaa (siis juoksee) sen jyrkimmästä kohdasta ei voi valittaa ainakaan kylmyydestä. Hectorin mielestä ainakin ihan huippupaikka - erityisesti kuivahtaneet heinikot.